Fantsuu, kliffaa ja ältsin kreisii!

Jälleen on yksi monista viikoista vierähtänyt ja on kyllä ollu kliffaa. Karattuani työelämän oravanpyörästä otin alleni punaisen paholaisen ja suuntasin kohti Turkua. Minä, Mazda ja Dali tien päällä oli juuri se mitä oli kaivattu.
Saavuimme entiseen kotikaupunkiimme juuri parahiksi katsomaan yhtä elokuvamaailman fantsuimmista klassikoista. Sound of Music oli mitä miellyttävin aloitus vierailulleni ja mikä parasta, Omar jäi kaikesta sikafantsusta paitsi! Tyhmäomar oli vielä torstaina orjaleirillä eikä päässyt todistamaan Hain uskomattoman olemattomia popcornin valmistustaitoja.


Torstai-iltana tuli myös todettua että Jouni on syntynyt Glenn Danzigin äänihuuet suussaan. Mother (!!) ja sillee...

Perjantaiaamu oli kulinaristinen elämys. Hain häivyttyä god knows where lähdimme Jounin kera kauppaan ostamaan ihanaa, kuvottavaa aamupalaa. Haaviin jäi kananmunia, papuja, omena-hilla rahka, suklaavanukas, kinkkupasteijoita, yrttipatonki, makkaraa, ällömuroja ja lavallinen kaljaa. Maitoa ei valitettavasti muistettu ostaa mutta eipä ihan ältsisti kyllä haitannut sillä löydettiin mitä uskomattominta juomaa: World of Warcraft Gamefuelii!


Ihastuttavan aamiaisen jälkeen suuntasin kohti aurinkokaupunki Naantalia syömään hiukan lisää. Äiti oli tehnyt herkkuruokaa ja ostanut Saksan kisareissulta vaikka mitä kliffaa. Dalin jäätyä rannalle ruikuttamaan tähtäsin Mazdan kreisit etuvalot jälleen kohti Turkua jossa sitte vähän juotiin. Valitettavasti väsymyksen ja flunssan poikasen uuvuttamana jouduin luovuttamaan heti alkumetreillä ja palaamaan nöyränä kotiin.

Lauantai kului suurilta osin maailmanpelastuksen merkeissä. Mahdollisuuksien Tori oli tänäkin vuonna nasta mesta ja AKL:n koju oli just kliffa! Tori tarjosi pikku matkamiehellemme myös mahdollisuuden juoda kaljaa joten sitä tuli ryystettyä aina kun mahdollista. Raitisilmamyrkytys kuitenkin lannisti useimmat meistä ja vetäydyimmekin pienen yhteisaterioinnin jälkeen eri kolkkiin torkkumaan. Omar edusti Dynamossa, Jouni vanhassa huoneessaan ja minä sohvalla jossa on tullut aikaisemminkin torkuttua. Ilta päättyi Family Guy-kalja-tainnutettu Omar- American Inventor comboon. Lauantai-illan taistelussa olin urhollisesti last man standing joten oman nukkumaanmenoaikani saavuttua hellästi peittelin Luolavuoren höpönassut ( paitsi Hain joka oli o.p:ssä) ja painuin pehkuihin.

Sunnuntaista en viitsi edes mainita. Oli tylsää taas poistua omilta huudeilta ja siirtyä takaisin Uudenmaan häkkiin. Vaikka Keravalle paluu ei ollut miellyttävää, oli kiva taas nähdä Joelia. Mieleeni herää kuitenkin kysymys: Onko yksi parempi kuin kolme? Oli miten oli voin silti todeta että on mulla kyllä kilffoja kundeja!