I did the thriller again but it didnt work out...

Vaimolla ja Miehellä oli viikonloppuna vuosipäivä.
Se ihan ensimmäinen.
Vaimo ja Mies eivät ole aivan varmoja mitä päivää tulisi kutsua vuosipäiväksi sillä vuosi sitten elettiin sekavia aikoja.
Toistaiseksi päivä on 20.6.
Itse juhlinta tapahtui ensimmäisenä päivänä jolloin sekä Mies että Vaimo olivat vapaalla eli maanantaina (ja vähän tiistainakin) juhannuksen jälkeen. Sankarimme ottivat junan ja painuivat Helsingin uumeniin illastamaan erääseen arvostettuun ravintolaan jonka jälkeen he nauttivat alkoholista erinäisissä paikoissa ja viettivät laatuaikaa ihan kahden.
Aamulla Vaimo (ja vähän Mieskin) valmisti herkullisen välimerivivahteisen aamupalan jonka jälkeen Vaimo lähti rannalle ja Mies lähti hakemaan Koiraa.
Kaiken kaikkiaan nuo kaksi rakkauden täyttämää päivää olivat mukavia, vaikka vaimo vähän tiistai-iltana nalkutti ja sanoi Miehelle rumasti. Vaimo on tästä hyvin pahoillaan.

Tänään Vaimo nauttii Puisto Bluesista "toimistolle" kantautuvasta musiikista sekä päihtyneiden miesten arvostelusta. Entinen pelisaliasiakaspalvelija on nyt
'tyhmä lutka joka ei tiedä mistää mitään'.
Työpäivä on kaiken kaikkiaankin ollut ikävä.
On se kumma miten töykeitä ihmisistä tulee humalassa...


(Kaaduin tänään portaissa enkä kehtaa kertoa miksi...)

Tontilla taas!

Vaimopa lähtee Turkkussee DOKAaMAAN!


Hauskaa juhannusta.

I caught myself thinking about you

Viime maanantainen junalakko oli hämmentävä. Ohi kulkeviin juniin tuskin koskaan kiinnittää huomiota, mutta niiden puuttuminen ja junamusakin korvannut hiljaisuus saivat minut ahdistuneeksi. Liekö mieleni jo turhankin urbaani? Oli miten oli, toivon ettei tilanne toistu. Kerava ilman ulos pääsyä se vasta ahdistaakin...

Löysin eilen kadonneen ystävän jota olen kaivannut kovasti. Harmi tai onni että ymmärsin mieltäni velloneen kaipuun vasta nyt. Ikävä tuskin helpottaa ennen kuin pääsen toteamaan kasvotusten miten ruman nenän tämä ystävä omaa tai kertomaan että jos näyttää Seinfieldiltä, ei tulisi olla ylpeä. Olisin myös onnellinen jos jälleen kuulisin ruumiini muistuttavan kanaa tai että näytän kauniilta kun nenästäni tursuaa vodkaa. Kaipaan niitä aikoja jotka tuskin palaavat, mutta joiden paluuseen haluan uskoa enemmän kuin mihinkään muuhun.

Tiedän että on yö tan tan ta
tu nariz grande me ponen caliente
queres un tatuaje tan tan ta
que es mas tonto q tu remera verde...



Vodka a full mi amigo xq esta noche me voy..

Puukäsityön mestarit

1. LUKU
"Toi ei tuu tänne ton värisenä."

Meillä ei ole kirjahyllyä. Sitä ei voi edes kuvitella miten raskasta on, kun nurkissa pyörii vieläkin muuttolaatikoittan kirjoja ja muuta kirjahyllytavaraa. Ollaan kyllä käyty kattelemassa erilaisia hyllyjä, mutta mikään ei ole ollut se oikea. Yleensä siististä ja käytännöllisestä hyllystä joutuu maksamaan myös sen mukaan. Kumma juttu.

Sitten kuvioihin tuli perus Lundia-hylly. Jokaisen boheemin romantikon hyllyvalinta. Kyseinen hylly oli lojunut viimeiset 5 vuotta käyttämättömänä, ripoteltuna ympäri Keravaa, eri sukulaisten varastoihin. Ainut ongelma oli vain se, että hylly oli vaalean puun värinen. Eihän se tulisi ikinä sopimaan meidän asunnon sisustukseen! No mutta, eihän hätä olisi tämän näköinen, kaupasta vaan petsiä, ja annetaan puulle uusi pinta! Niin se kävisi. Tai siltä se vaikutti...

Kaiken tarpeellisen keräily sujui aika nopeasti. Hyllyn osillekkin sai helposti peräkärrykyydin. Ne joutuisivat valitettavasti tekemään pikku mutkan tuusulassa, isipappa-Vakkilan ranchilla oli kuitenkin enemmän tilaa puuhastella, kuin meidän parvekkeella. Kun osia vihdoin alettiin keräilemään kyytiin, koin järkytyksen. Niitä oli helvetillisem paljon! Hyllyä oli niin paljon että sillä saisi tarpeen vaatiessa vuorattuun vaikka kaksi seinää olohuoneestamme! Toki meille oli tulossa vain pieni pätkä, mutta sekin pätkä piti sisällään hankalasti käsiteltäviä, pikkutarkkuutta vaativia osia. Ja loppujen lopuksi olisi hyvä petsata koko hyllykkö. Jos sen haluaisi joskus ottaa kokonaisuudessaan käyttöön, ei tarvitsisi päivitellä kahden eri värin osia.

Lopulta osat saatiin Tuusulaan ja itse pääsin kotiin. Edessä olisi suunnaton urakka. Mitä jos ne hyllyt jättäisikin petsaamatta ja tyytyisi niiden omaan väriin? Eihän rahan arvoisia hyllyjä kannattaisi pilata huonoilla puukäsityön taidoilla. Tämä pohdiskelu loppui napakkaan vastaukseen: "Toi ei tuu tänne ton värisenä!"

Lauantairadio ja alkukesän kirous

Myöhästyin tänään taas töistä ja tällä kertaa se oli ihan oma vika. Menin nukkumaan liian myöhään, liian väsyneenä. Eilisen kahvituspäivän väsyttämänä nukuin eilen päikkäritkin mutta siitä huolimatta olin niin uupunut etten kuullu herätystä aamulla. Ei valitettavasti ollu eka kerta..

Äiti kävi tänään hakemassa sen auton. Äiti toi mulle myös eväät joita en sattuneesta syystä aamulla ehtinyt hakemaan. Sain myös mansikoita jotka tais olla tän kesän ekat. Piristi mukavasti tätä kyllästyttävää duunipäivää. Aika kuluu älyttömän hitaasti eikä mitään tapahdu. Valitettavasti pitkiä vuoroja piisaa vielä vaikka millä mitalla. Sinäänsä mukavaa että saa rahaa, mutta toki haluaisin myös aikaa. Harmittaa kans se että oon just tän viikonlopun kiinni. Jokellaki olis ollu vapaata. Ens viikonloppuna sillä on taas töitä eikä päästä yhtään juhlimaan vaikka olis juhlapäivä tiedossa..

Kuuntelin eilen jostain käsittämättömästä syystä Eva Dahlgreniä ajellessani töistä kotiin. Pohdin kesää ja sitä miksen oo vielä päässyt minkäänlaiseen kesäfiilikseen. Olis ihanaa vaan ottaa hatkat ja karata jonnekki nautiskelemaan pois vastuun ja velvollisuuden tarkkailevien silmien alta huolettomuuden kehtoon, missä ikinä se lieneekään. Ehkäpä Ilosaaressa? Parasta hankkia liput..








Ärsyttää muuten lehtien joka kesäiset hääjutut. Ei vittu jaksa.

A silent guest from the past...

Luonamme on tänään hiljainen vieras. Kaukaa tullut vanha tuttu on viettänyt täällä päivän ja saanut minut miettimään vanhoja aikoja jotka eivät aina olleet niin hyviä. Kuitenkin tämän vieraan läsnäolo tuntuu yllättävän mukavalta ja sydäntä lämmittävältä.
Dobria minun on ollut ikävä.


Olen miettinyt myös aikoja joista on kulunut jo pieni ikuisuus. Tuntuu oudolta ajatella että tasan vuosi sitten odotin suurella jännityksellä viikonloppua jonka olin päättänyt muuttavan koko loppuelämäni kulun. Niin myös kävi, vaikkei aivan niin kun olin kuvitellut. Humalansekainen mökkimatka ja sitäkin sekavampi juhannus...
Siitä se ajatus sitten lähti.

Hyvät jatkot... joka viikonloppu Tervetuloa! bileet

En voi olla hämmästelemättä ihmisten kykyä tuottaa paskoja mainoksia. Olen pohtinut tätä kykyä jo hyvän aikaa lopetettuani Tuusulanjärven Viikkouutisten lukemisen jossa eräs paikallinen juottola mainostaa toimintaansa äärinmäisen huonosti. Kenelle on maksettu tämän ilmoituksen asettelusta? Ja kuka ylipäätään kääri rahat huonosti tehdyistä komersiaaleista?
En myöskään voi olla mainitsematta muutamaa televisiossa pyörivää mainosta jotka saavat ihoni kananlihalle: Dr. Oetkerin "Paula-lehmä" ja aina yhtä hyytävä Activia joka ruuansulatuksen sijaan parantaa useiden mahdollisuutta tuntea itsensä pahoinvoivaksi. Kenen tilille on napsahtanut useampi markka näiden mainosten ansiosta?
Toivon heille koko sydämeni pohjasta kaikkea hirvittävää.

Paula-Lehmä ei ole cool, ei voita kaikkia muita eikä sillä todellakaan ole "villit rillit".

Näitä mainoksia sulatellessa en voi olla kiroamatta tätä kapitalistista maailmaa. Mieleeni muistuu Steen1:n haastattelu Nyt-liitteessä muutama vuosi takaperin jossa Steen puhui maailmasta jossa yritykset ja tuotteet olisivat nimettömiä. Ravintola olisi yksinkertaisesti ravintola ja vanukas olisi vanukas. Silloin pidin tätä ajatusta täysin yliampuvana ja typeränä, mutta nyt toivoisin sen olevan edes osittain todellisuutta. Haluaisin nähdä mainoksen jossa sanotaan "Jugurtti ei ole mikään tavallinen jugurtti vaan se on hyvänmakuista!". Yrittäkää siinä sitten keksiä slogania..

Palaan samoille taajuuksille myöhemmin mutta nyt hyvät naiset ja herrat menen tekemään työni.
Muistakaa: "Pöydän takana on pelialan ammattilainen".

Vaimo kuittaa.

Heed the Call!

Valitettava tehtäväni on kertoa suru-uutisia "Etelän Helmenä" tunnetusta mahtavasta kauppatasavallasta, Keravalta. Synkät pilvet kerääntyvät... Murheista suurin,
kaikista ihmiskunnan teoista rangaistavin on kokenut päivän valon! Vaikka en pyydä teitä antautumaan kaupallisten iltapäivälehtien propagandalle, silmiini osui kauhun ruumillistuma. Mustat silhuetit vaalealla neitseellisellä pinnalla (IL, Porilaiset kaatoivat olutta Keravalla). Kirottu olkoon tämä päivä! Porin-Olutfederaatio on tehnyt anteeksiantamattoman iskun viimeisten vapaiden oluenjuojien kukistamiseksi.
Joukko riivattuja porilaisia marssi muinaisille Sinebrychoffin porteille ja kumosi suuren lastin kultaista mallasjuomaa maahan, antamatta pisarankaan elämäneliksiiristä valua kurkkuunsa. Kysyn, millainen sielu noilla kurjilla on, jos heillä on sielua ollenkaan.
Kaikukoon nämä varoituksen sanat jokaisen korviin, joka vaalii esiaikaista valaa. Varokoon jokainen uskollinen mieli, sillä paha kulkee keskuudessamme. Sulkekaamme korvamme sen puheelta, sillä suu jolla se puhuu on täynnä myrkkyä ja valheita. Älkää antako sen puhua teitä
puolelleen hopeisilla sanoillaan, jotka vääristyneiksi osoittuu Antakaa valon kulkea sisällänne, sillä se suojaa teitä kaikelta, mikä koittaa johtaa teidät harhaan. Kaikukoon nämä sanat!
Ajan mittaan nuokaan pyhät neuvot eivät voi meitä pelastaa. Siksi jokaisen vapaamielisen on kokoonnuttava koitoksista vaarallisimman tähden. Kerätkäämme joukkomme jokaisesta tämän kärsivän valtakunnan kolkasta, sillä meidän on toimittava. Hyökätkäämme muinaisille porteille, jotka meille oikeutetusti kuuluvat. Juopukaamme maltaan kauneudesta. Kertokoon laulut teoistamme. Muistettakoon meidät ajan kirjoissa sankareina. Vain näin vahvat poikamme ja kauniit tyttäremme voivat saada sen maan, minkä puhtaissa sydämissään ansaitsevat!

Olé

What is and what should never be..

Kello on vaikka mitä ja istumme Joelin kanssa valkoisen keittiön pöydän ääressä... dataamassa. Miten tähän on jouduttu, ken tietää? Tässä on istuttu monta tuntia vaikka molempien on oltava pystyssä viimeistään kuudelta aamulla. Mies lähtee töihin, Vaimo vie.

Huomenna shoppailen Ikeassa, sillä pikkuhiljaa alkaa taas elämä voittaa asunnon sisustuksen kanssa. Aijon poiketa myös muutamalla kirppiksellä jos takakonttiin eksyisi jotain mukavaa.


Joel haisee pahalle. Ja ihan vaan sen takia että illan älykkäin kysymys oli: Mikset kirjota musta jotain pahaa?

Mies, Vaimo ja Mazda

Tämä blogi kertoo kahden leveästi nukkuvan vuokranmaksajan elämästä kotitaloudessa johon kuuluu mies, tämän vaimo, koira ja heidän punainen Mazdansa.

Tarinan naispääosa, Vaimo, on muutamia kuukausia sitten muuttanut pahamaineiseen kaupunkiin ja aloittanut pienen perheen miespääosaa esittävän Miehen kanssa. Mies on Vaimon mielestä parasta mitä maa päällään kantaa ja on varsin onnellinen saadessaan käydä tämän kanssa nukkumaan sekä pitää Miestä kädestä kun tämä ajaa autoa. Vaimo kuitenkin kaipaa ystäviään satamakaupungissa ja aloitti Miehen kanssa blogin jotta voisi näin jakaa kuulumisiaan myös niille ihmisille jotka Vaimoa mahdollisesti kaipaavat.

Koska elämä ei aina ole alamäkeen rullaamista, tarvitaan välillä ylämäkiin työntöapua. Jätä siis, ystävä hyvä, käynnistäsi merkki jotta voimme ohjata tekstimme teille joita elämämme koskettaa, vihastuttaa ja huvittaa.

Merkittäviä lukuhetkiä sinulle, arvon vieras.