A silent guest from the past...

Luonamme on tänään hiljainen vieras. Kaukaa tullut vanha tuttu on viettänyt täällä päivän ja saanut minut miettimään vanhoja aikoja jotka eivät aina olleet niin hyviä. Kuitenkin tämän vieraan läsnäolo tuntuu yllättävän mukavalta ja sydäntä lämmittävältä.
Dobria minun on ollut ikävä.


Olen miettinyt myös aikoja joista on kulunut jo pieni ikuisuus. Tuntuu oudolta ajatella että tasan vuosi sitten odotin suurella jännityksellä viikonloppua jonka olin päättänyt muuttavan koko loppuelämäni kulun. Niin myös kävi, vaikkei aivan niin kun olin kuvitellut. Humalansekainen mökkimatka ja sitäkin sekavampi juhannus...
Siitä se ajatus sitten lähti.