"Toi ei tuu tänne ton värisenä."
Meillä ei ole kirjahyllyä. Sitä ei voi edes kuvitella miten raskasta on, kun nurkissa pyörii vieläkin muuttolaatikoittan kirjoja ja muuta kirjahyllytavaraa. Ollaan kyllä käyty kattelemassa erilaisia hyllyjä, mutta mikään ei ole ollut se oikea. Yleensä siististä ja käytännöllisestä hyllystä joutuu maksamaan myös sen mukaan. Kumma juttu.
Sitten kuvioihin tuli perus Lundia-hylly. Jokaisen boheemin romantikon hyllyvalinta. Kyseinen hylly oli lojunut viimeiset 5 vuotta käyttämättömänä, ripoteltuna ympäri Keravaa, eri sukulaisten varastoihin. Ainut ongelma oli vain se, että hylly oli vaalean puun värinen. Eihän se tulisi ikinä sopimaan meidän asunnon sisustukseen! No mutta, eihän hätä olisi tämän näköinen, kaupasta vaan petsiä, ja annetaan puulle uusi pinta! Niin se kävisi. Tai siltä se vaikutti...
Kaiken tarpeellisen keräily sujui aika nopeasti. Hyllyn osillekkin sai helposti peräkärrykyydin. Ne joutuisivat valitettavasti tekemään pikku mutkan tuusulassa, isipappa-Vakkilan ranchilla oli kuitenkin enemmän tilaa puuhastella, kuin meidän parvekkeella. Kun osia vihdoin alettiin keräilemään kyytiin, koin järkytyksen. Niitä oli helvetillisem paljon! Hyllyä oli niin paljon että sillä saisi tarpeen vaatiessa vuorat
tuun vaikka kaksi seinää olohuoneestamme! Toki meille oli tulossa vain pieni pätkä, mutta sekin pätkä piti sisällään hankalasti käsiteltäviä, pikkutarkkuutta vaativia osia. Ja loppujen lopuksi olisi hyvä petsata koko hyllykkö. Jos sen haluaisi joskus ottaa kokonaisuudessaan käyttöön, ei tarvitsisi päivitellä kahden eri värin osia.Lopulta osat saatiin Tuusulaan ja itse pääsin kotiin. Edessä olisi suunnaton urakka. Mitä jos ne hyllyt jättäisikin petsaamatta ja tyytyisi niiden omaan väriin? Eihän rahan arvoisia hyllyjä kannattaisi pilata huonoilla puukäsityön taidoilla. Tämä pohdiskelu loppui napakkaan vastaukseen: "Toi ei tuu tänne ton värisenä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti